Paula: Torstai-perjantain välinen yö oli meillä aikamoista hulabaloota. Olin jo kolmen aikaan aamuyöllä nukkunut ihan tarpeeksi ja niin pirteä että olisin voinut lähteä vaikka lenkille. Pasikin heräsi siihen mun pyörimiseen. Juteltiin ja välillä yritettiin nukkua. Kun Santeri lähti töihin neljän jälkeen, siirryin alakertaan olohuoneen sohvalle ja juuri kun olin saamassa unen päästä kiinni, Pasi tuli ja sanoi ettei saa enää nukuttua. Siirtyi kuitenkin suosiolla sohvan toiseen päähän ja laittoi kännykän varmuuden vuoksi herättämään seitsemän aikaan. Niin me nukuttiin sitten aamuyö siinä sohvalla ja herättiin vasta kännykän pirinään ja näin käynnistyi viimeinen työpäiväni levottoman yön myötä.
Vein töihin kahvipöytään illalla leipomaani katkarapupiirakkaa ja mummon tekemän kuivakakun. Sain työkavereilta lahjaksi matkasilitysraudan ja kahden kupin vedenkeittimen mukien kera. Ne siis mukaan, on varmasti käyttöä kun teemme muutaman päivän retkiä matkalla. Päivä sujui ihan normaalisti töiden merkeissä ja päivän päätteeksi kävin vielä luovuttamassa avaimeni pois. Töistä sitten ripeästi kävellen kotiin, sillä illalla on meidän pikkujoulut ja aikaa vain pari tuntia lähtöön.
Ruokapaikaksi olimme valinneet kreikkalaisen ravintola Knossoksen Hietalahden kauppahallissa. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli riittävästi. Viihdyimme siellä niin hyvin, että oli enää reilu 10 min. aikaa siirtyä Aleksanterin teatteriin, jossa alkaisi Jussi Lammen esittämä monologi Luolamies. Ehdimme kuitenkin. Esitys oli hauska, missään vaiheessa ei tuntunut tylsältä, nauroimme vedet silmissä miehen ja naisen eroavaisuuksille. Mainitsen tässä vain pari; eli kun mies ajaa autolla ja eksyy, niin radio pitää hiljentää. Niin totta, nimimerkillä kuukausi euroopassa ilman navigaattoria.
Tutkimusten mukaan miehellä on 2000 sanaa päivässä käytettävissä ja naisella 7000. Joten yleensä miehellä on sanat jo ihan loppu, kun tulee töistä kotiin. No, tämä ei pidä paikkaansa meillä tai jos Pasi ei sitten puhu töissä mitään ??? Kuulin myös sellaista, että jos mies puhuu, menee radio kiinni ja auton nopeus putoaa köröttelyvauhdiksi. Olen kuullut ruuhkista moottoritiellä, mutta todennäköisempää on, että muutama mies on vain saanut puheripulin….
Pasi: Tuntuu siltä että ilmassa on niitä kuuluisia lähdön merkkejä. Sain työkavereiltani reissuun ihan oman selviytymispakkauksen ! (katso kuva tuolta albumista)
Ja koska kyseessä on pitkän matkan selviytymispakkaus on sisältö sen mukainen:
Pesuaineita ja -välineitä, Cosmopolitan-lehti (+poikakalenteri), kukilla koristeltu uimalakki kokoa 52 (isohko), tuhoeläinloukkuja, kudontavälineet ja lankaa, Suffeleita ja Muumi-limua ja valtava rantapyyhe. Ja kaikki ihanasti pinkin värisinä !
Sydämelliset kiitokset vielä kertaalleen hanketoimiston porukalle. Pakkaus tuli tosi tarpeeseen. Varsinkin se kirahvipyyhe johon kelpaa vaikka koko porukan köllähtää rannalle ottamaan aurinkoa. Voin vain kuvitella miten komealta näyttää, kun tämä pinkki
pakkaus lipuu Bangkokin lentokentällä siinä hihnalla matkalaukkujen seassa!
Paulan vuorotteluvapaa sitten jo alkoi ja viimeiseen työpäivään sisältyi myös pikkujoulupäivällinen ja teatteriretki Helsinkiin. Kävivät tyttöporukalla katsomassa jonkun ihan ihme ”näytelmän” jossa oli peräti yksi esiintyjä, Jussi Lampi, Luolamies.
Nyt rouva sitten osoittelee meikäläistä sormella joka käänteessä ja valistaa että ”miehet on metsästäjiä, kato nyt kuinka sä metsästät kanavia sillä kaukosäätimellä” HAH!
Että nainen muka keräilee informaatiota, mutta mies metsästää.
Tai sitten kun tulee liikenteessä vähän tiukempi paikka, niin mies ei pysty keskittymään ja pistää autoradion hiljaisemmalle. HAH HAH!!
Minä sille vielä informaatiot näytän kunhan toivun ensin tästä alkuhämmennyksestä ja pystyn taas kuuntelemaan radiota ja ajattelemaan yhtä aikaa.
